torstai 18. lokakuuta 2012

...

Aamu alko pienellä darra pöhnällä, ku eilen tuli otettuu poikkiksen kans vähä viinii kotona ja käytiin me baarissaki. 
Oli ihan kiva ilta vaik tultiinki jo kotiin yhden aikoihin.. Ei siel baaris jaksanu olla, se oli ihan täynnä jotai teinei ja oikeesti hyi helvetti mitä porsaita siellä oli. Mua ei ehkä mikään ällötä niin paljon ku se et läskit ihmiset pukeutuu ylitiukkoihi vaatteisii ja luulee olevansa jotai prinsessoi. Ei niis kai mitää vikaa ois, mut vois vähä miettii miten pukeutuu.. Enkä kyl käsitä miten joku voi lihottaa ittensä joksku satakiloseks.. Tosin kyl mä iteki lihosin kesän aikana ihan liikaa.. Keväällä paino oli viel 49 kg ja loppukesästä 57,8kg pahimmillaan! Ei oo varmaa ikinä ollu niin huono itsetunto ja morkkis ku sillo katto vaakaa.. 
Nyt aamupaino oli 52,4 kg.. Oon saanu hyvin tiputettuu mut ei toi riitä mulle. Vielki on mahaa ja kauheet jenkkakahvat, oon oksettava. Inhoon syömistä ja samalla haluisin vaan syödä koko ajan,, Ihan ristiriitasii ajatuksii, en tajuu niit itekää. Aina ku syön niin tulee kauhee morkkis. Eilen söin vähän päälle 1000 kalorii. Ja seki ahisti, mulle se oli liikaa. Tänään tilattin poikkiksen kans pizzeriast ruokaa.. Mieli huus pizzaa ja kebabbii mut otin kanasalaatin ja zero kokist. Mul ei oo hajuukaa paljon siin on kaloreita, mut veikkaan et ihan liikaa, eli päätin etten syö tänään enään mitään. Pelottaa et vaaka näyttää huomenna enemmän ja kaduttaa et söin niin paljon. Vieläki on ihan turvonnu ja oksettava olo vaik siit on jo muutama tunti ku söin. Mut onneks kohta pitäis lähtee hakee lapsi hoidosta kotiin niin siinä tulee  käveltyä yhteensä noin 6 kilsaa.. Ei se paljoo oo, mut saa ainakin jonku verran kulutettuu.. Mun on pakko liikkuu joka päivä, jos en liiku nii seki ahistaa. Oikeestaan mua ahistaa melkein koko ajan. mut osaan elää sen kanssa. Välil kyl ahistaa niin paljon et tuntuu et sydän leikkaa kii ja pää sekoo. Mut ne kohtaukset ei yleensä kestä kauaa. Onneks sillä ei kukaa kestä mua jos oon ahistunu. Sillo oon äkänen ja raivoon pienistäki asioista, yleensä poikkikselle.. Pelottaa välil ettei se enää jaksa mua ku oon tällänen. Valitan sille ihan liikaa ja se kaduttaa, mut silti vaa jatkan sitä, kai se on helpointa purkaa läheisimmälle ihmiselle omaa pahaa  oloo. Mulle on sanottu et mun olo paranis jos alkaisin syömään kunnolla. Niin se varmaan oiski, mut sit myös lihoisin. Ja täl hetkel mikää ei oo niin pelottavaa ku se et vaaka näyttäis enemmän. Oon kyl luvannu et laihdutan vaan siihen 50kg:n ja sit söisin paremmin. Mut pelottaa et jos syön kunnolla nii sit se paino taas nousee. Mut jos en söis nii sit tää paha olo vaa jatkuu ja jatkuu.. En tiiä itekää vielä mitä aion tehä. 
On jotenki helpottavaa kirjottaa tätä.. Mut samal jotenki hävettää. Ois kauheeta jos joku tuttu lukis tän ja tunnistais mut. Ei kukaa tiiä et mul on tämmösii ongelmii, paitsi poikkis. Sille menin möläyttää pari päivää sitte vahingossa. Ehkä vähän kaduttaa koska nyt se on ihan huolissaan ja en haluis et se on. Ja kyl se nyt muutenki on huomannu ettei oo kaikki iha kunnossa, mut ei varmaa tienny kui vakavaks tää on menny. Ihan naurettavaa et mä ajattelen melkee koko aja vaa ruokaa.. Pääs pyörii vaa et mitä voi syödä ja mitä tekis mieli syödä. Ja mitä mä painan ja mitä mä tuun painamaan. Kyl mä tiiän et oon normaali painonen, painoindeksi on täl hetkel 19,7. Mut ku en omasta mielestä näytä hyvältä, ei toi riitä mulle. 
Emmä keksi enää mitään kirjotettavaa, aika väsyny olo vielä eilisestä.. Pitäis alkaa pukee ja valmistautuu lähtee niin sais tytön haettuu kotiin. .. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti