Moikka taas!

Eipä oo tullu pitkää aikaa kirjoteltua.. En oo oikee saanu aikaseks mitään.. Oon vaa oikeestaa maannu himassa, läskeilly ku mikäki porsas, ollu välittämättä syömisistä ja painosta. Paino on aika hyvin noussuki täs parin kuukauden aikana, painoindeksi on nyt 20,6! Ajattelin että ei haittaa vaikka painankin nyt enemmän ja eilen tuli käytyä ravitsemusterapeutilla viimestä kertaa ja se sano että paino on loistava ja ei saisi laskea yhtään! Ja paskanmarjat sanon minä, viimeset kolme päivää vedetty 300 kalorii per päivä.. Tästähän se taas lähtee.. :s

Kolmen päivän aikana oon saanu tiputettua 1,6 kiloa. Aion laihduttaa vielä vähä reilu kaks kiloa ja sit saa riittää! Pitää vaa toivoo ettei taas lähe iha räpylästä ja olisin tyytyväinen sitte ku oon pari kiloo saanu pois.. Laksatiiveihin en onneks oo koskenu tammikuun jälkeen ja vatsa on toiminu ihan normaalisti joka päivä! Huh, ei siis jääny mitää pysyviä haittoja niistä!

Oon nyt alkanu taas pyöräilee ku noi lumet on vihdoin sulanu, tavotteena olis käydä ainaki kolme kertaa viikos vetää pyörälenkki ja muuten sit vaan kävelyy päivittäin. En nyt hirveesti ala rehkimään ku ei tällä ruoka määrällä jaksais. Ensimmäinen tavote olis et vappuna eli vähän vajaa viikon päästä olisin siinä kunnossa et kehtaa jotkut bilevaatteet laittaa päälle. On mulla kyllä hätävarana semmone pussimainen mekko johon voin piiloutua jos en siihe mennes saa tätä pömppämahaa pois! Mut joka tapauksessa en nyt sen enempää stressaile tästä painosta tai et miltä näytän. Mul on kuitenkin rakastava mies täällä joka tykkää must just tälläsenä ku oon! :)

Nii ja sitte niitä muita kuulumisia.. Ollu aika paljo stressii taas vaihteeks.. Poika kun asuu siellä sijaisperheessä  niin sen sopimus on nyt sit irtisanottu perheen puolesta ja en todellakaan tiedä miten tässä nyt käy.. Toukokuun loppuun asti poika saa vielä siellä asua ja siihen mennessä pitäisi olla uusi perhe..
Oon niin vihanen ja pettyny ku se sijaisperhe päättikin luovuttaa ja nyt poikaa pompotellaan paikasta toiseen.. :/ Mä tekisin mitä vaan että mä voisin vaan ottaa pojan kotiin, tänne minne se kuuluukin, Mut mä en kerta kaikkiaan vaan jaksa! Se on niin kovia kokenut ja syvästi traumatisoitunut etten osaa sen kanssa olla. Joka ilta mä itken itteni uneen miettien poikaa ja sitä kui paska äiti oon ku oon antanu sen pois. Mut silti ainaku käydää poikaa kattomas nii lasken vaan minuuttei et millo voidaa lähtee pois.. :S Se kuluttaa mun energiat loppuun jo parissa tunnissa! Kumpa sille nyt löytyis kunnon perhe joka jaksaa ja osaa tukea sitä!

Stressiä on aiheuttanu myös se et mulle on tulossa oikeudenkäyntejä mun kusipää eksän kanssa joka antoi selkää mun pojalle! (ei lasten isä) Tosiaan siis sossu teki tossa viimevuoden puolella rikosilmotuksen kun niitten korviin oli tullu tää pahoinpitely ja olin sitte tossa joulukuussa ekan kerran kuulusteluissa ja kerroin siellä asiat niinku ne on. No sitten jouduin tammikuussa uudelleen kuulusteluihin ku tää eksä oli väittäny että mäkin olen poikaa pahoinpidellyt ja siellä oli sitte sen kaksi siskoakin todistamassa mua vastaan.. Siis huh huh mitä paskaa! Ja faktahan on se että mä en ole kyllä poikaa pahoinpidellyt, vaan tässä on nyt joku kosto mielessä. Eli kutsua käräjille vaa ootellessa ja toivotaan että on fiksu tuomari joka tajuaa asian laidan. Olis aika perseestä saada tuomio oman pojan pahoinpitelystä mikä ei edes pidä paikkaansa.

Että semmosta tänne.. Päivät menee kotona ollessa, välillä kavereita ja sukulaisia nähden. Aika tylsää tää on, mut sairaslomalla tässä ollaa nii ei voi mittää.. Mies sai nyt parin viikon keikkahomman nii ei ainakaa olla 24/7 yhes, tekee iha hyvää välil olla vähä erilläänki! :)